1. helmikuuta 2018

lamaannun sillä samalla sekunnilla



Tekee mieli kirjoittaa, mutta lamaannun sillä samalla sekunnilla, kun avaan luonnoksen ja oikeasti yritän. Ajatukset on yksi iso, jähmettynyt puuro. Ei pitäisi kirjoittaa, jos ei lähde. Mutta kyllä kaikki vähänkin kirjoittamisesta pitävät tietää sen tunteen, kun haluaa vain sanoa ja huutaa. Sanoa ja huutaa, mutta kädet on sidottu yhteen ja kuula upotettu aivoihin. 

Jos odotan päivän tai toisen, tuleeko tekstiä paremmin? Entä viikkoja tai kuukausia? Ei tule. Sen tiedän siitä, ettei nytkään ole helpottanut. Kirjoitan ja toivon, että jossain vaiheessa kaikki helpottaa ja saan sanani takaisin. Mutten tiedä, käykö niin nopeammin, jos vain odotan vai jos teen jotain sen eteen? Jos riuhtoisin ees taas, että siteet hellittäisivät. Pistäisin pipon päähän sisälläkin, jotta kuula sulaisi. Lyijyä kun on, sehän sulaa.

Oikeastaan havahduin vasta äsken siihen, kuinka ikävää on kirjoittaa surullisista asioista. Näitäkin kuvia varten oon jo muutaman päivän ajan yrittänyt saada jotain lauseita. Mutta ei vaan lähde. Ja inhoan kirjoittaa siitä, kun ei onnistu. Että vaikken itsekään pidä ällöiloisista vaaleanpunaisista blogeista, niin tavallaan ymmärrän, miksi tyypit kirjoittaa mieluummin iloisista asioista.

Tsekatkaa hei tää video. 

14. tammikuuta 2018

the ultimate: musiikkia eri tunteisiin ja tilanteisiin -lista

Kaunista sunnuntaita! Otsikon mukaisesti luvassa olisi siis mun lempibiisejä eri hetkiin. Rockia, metallia, poppia jne. Uudempaa ja vanhempaa musaa, kestosuosikkeja sekä niitä, joita kuuntelen ehkä kerran vuodessa. Nauttikaa, toivottavasti kohtaatte joko vanhoja lemppareita tai saatte uutta soittolistoillenne.

l i s ä ä    v o i m a a    s a l i l l e 



k u n    t e k e e    m i e l i    k i l j u a    o n n e s t a
 

j o    v a l m i i k s i    h u o n o s t a    f i i l i k s e s t ä    v i e l ä    h u o n o m p i


t s e m p p i h a l i    e l ä m ä ä n


j o k e r e i t a


Mun kone ei oo varmaan koskaan lagannu näin paljon... Jos joku kuuntelee surullisena jotain muuta kuin Avril Lavignea tai Coldplayta, niin saa suositella. Ps. Kuten ehkä arvasittekin, tässä ei ollut edes kolmasosaa siitä mielettömän hyvästä musiikista, jota kuuntelen päivittäin.