13. toukokuuta 2018

tukehdun deadlineihin ja kulttuurielämyksiin

Supermukavaa sunnuntaita ja mitä ilmeisimmin myös äitienpäivää! Tässä kaiken kiireen ja deadlinepaniikin keskellä jaan teille viime kuvausreissun kuvia. Ensi viikolla sitten kenties jotain uudempaa matskua. Vastassa nimittäin Roihuvuoren Hanami ja sadat kirsikankukat eli loputtomasti mahdollisuuksia.

Tosiaan, deadlinepaniikki. Muuta sanaa en keksi kuvaamaan tätä tunnetta. Äikän päättötyö, kirjaesitelmä, äikän essee, enkun essee ja tuhatsata tehtävää integroimista (oon kevyet 2 kappaletta eli 30 tehtävää jäljessä) sekä tietenkin kaikki treenit ja mahdolliset valokuvausreissut tän päivän aikana. Olin kyllä oman elämäni Einstein tossa muutama viikko taaksepäin, kun kirjotin ton enkun esseeni hypärillä. Nyt ei tartte stressata siitä, mutta listasin sen kuitenkin koska deadline mikä deadline. Homma siis ihan semi hyvin kasassa, tältä päivältä puuttuu vielä noi upeet 30 tehtävää matikkaa ja kirjaesitelmän suunnitteleminen loppuun. Ehkä tää tästä. Ehkä ei.

Sitten vähän lisää kulttuurijuttuja. Teatterin ystäville suosittelen Q-teatterin näytelmää Arki ja kauhu. Se oli vähän semmonen, ettei sitä välttämättä osaa arvostaa niin kamalasti, jos ei oo tottunut erilaisiin näytelmiin. Mutta jos olette samanlaisia teatterin ex-suurkuluttajia kuin minä niin ai että! Siellä on vielä joitain paikkoja vapaana, mitä oon nyt tilannetta kyyläillyt. Sitten jenkkileffaksi sellainen kuin Everyday oli yllättävän hyvä, se jopa loppu aika erilailla kuin mitä olin kelannut. Ja ensi maanantaina suuntaan katsomaan Ida Nielsen Quartetia Savoy-teatterille. Voi apua! Tuntuu, etten enää minään iltana saa vaan lahnata himassa. 

Ja tietenkin enää kolme viikkoa kesälomaan! Hihkuisin tästä enemmän, mutta mulla alkaa heti työt, joten virallinen loma starttailee vasta heinäkuussa. Sillon luvassa Ruisrockia ja muutama viikko Pohjanmaata. Ihanaa, että paljastan kaikki mun suunnitelmat teille etukäteen, eipä tuu yhdetkään kuulumiset yllätyksenä.

Ps. Osaako joku sanoa, miksi näiden iPiccyn kollaasien oikee reuna on nykyisin liian pitkä? Ennen toimi ihan oikein, vaikka tein kaikki asiat samalla tavalla kuin nykyään...

7. toukokuuta 2018

kesäisiä onnellisuusfiilistelyjä






Olisikohan ollut lauantai, kun oli kesän ensimmäinen päivä. Sille on kai joku tieteellinen määritelmä mutten uskalla sanoa asiasta sen enempää, jotta ette saa väärää informaatiota. Sunnuntai-iltana suuntasin luontoon etsimään lehmiä ja kaipaamaani pohjanmaafiilistä. En löytänyt lehmiä, mutta löysin tunteita ja hajuja. 

Metsässä tuoksui sade, eikä ohuessa takissa ollut kylmä. Menin kuvaamaan kasveihin osuvaa aurinkoa, mutta sinä päivänä aurinko ei käyttäytynyt niin kuin olisin toivonut. Se käänsi pääni maasta ja sai katsomaan eteenpäin, enemmän maisemia kuin pieniä yksityiskohtia. Ja tullessani kotiin tajusin tässä postauksessa tiivistyneen juuri ne asiat, joita haluankin kuvata. Maisemia ja satunnaisia yksityiskohtia. Ehkä myös ihmisiä, nekin kiinnostaa. Hetkelliset tunteet. Lähikuvia kuvatessa tunnen taas ysimillisen otsallani. Silmälasieni kehyksien supistavan maailmaa. Ehkä on ihan hyvä alkaa keskittyä johonkin muuhun.

Tänään puolestaan oli maailman onnellisin päivä. Aamulla kuljin takki auki tuntematta kylmää, iltapäivällä hain välipalaa pelkässä hupparissa. Nyt eletään sitä aikaa vuodesta, kun lämpötila on just eikä melkein täydellinen ja musta tulee sen takia ihan mielettömän onnellinen. 

Myöskin, toukokuun ensimmäisinä suosituksina vinkkaan teille näytelmän nimeltä Putkinotko ja biisin nimeltä Empire Liquor Mart (vanha tuttu, tänkin aina unohdan ja löydän uudelleen).